On taas se aika keväästä,kun värit tulevat esiin muutenkin, kuin jätösläjinä vähäisellä lumella tai jo tallottuina asfalttiin. Tänä keväänä on presindentinvaaleista lähtien tunnustettu väriä julkisesti tai sitten vähemmän julkisesti. Toisen voitto on toisen tappio. 

En kuitenkaan hae enää hyvitystä sille,että vihreän presidentin sijasta meillä onkin sininen presidentti.

Ensimmäiset rantapallot lentelivät jo eilen,vaikka järvessä on vielä jäät ja loppuviikoksi on luvattu lunta. Näin tapahtui ainakin Helsingissä ja Porissa. On siis taas SM-liigan pudotuspelien aika! Käydessäni töissä pk-seudulla huomasin piristävänä tekijänä sen,että erittäin suuri osa ihmisistä oli verhoutunut suosikkinsa kuoseihin. Helsingistä-Riihimäkeen ihmisiä valui eestaas punakeltaisissaan tai takeissaan,jossa oli ison punaisen kissan kuva. (Luultavasti ainakin kissan kuvat vähenevät huomattavasti viikon aikana) Sattuipa mukaan myös muutama hurrikaanipaitainen,pari vaaleansinistä paitaa,joissa on isonokkaisen linnun kuva. Vähemmistöön jäivät vähemmän yllättävästi ihmiset,joiden sydän on musta, kellertävät kilpipaidat ja ne,joiden paidassa on se lumikko tai joku muu pikkupeto, sekä espoon sinfoniaorkesteri.

Myös oma suosikkini piti kutinsa runkosarjassa ja taas on porkkanapöksyillä pitkät lomat. Tänäkin vuonna. 

Joukkueita sen kummemmin arvostelematta tai pohtimatta, olen todella tyytyväinen,että edes näin kesää kohti mennessä valtaosa ihmisistä uskaltaa kannattaa. Suomessa fanikulttuuri,kun taitaa auttamatta lajissa,kuin lajissa olla euroopan heikointa, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kertoohan sekin jo paljon,jos yhdessä veikkausliigaottelussa käy yhtä paljon katsojia,kuin Bayernin kannattajia näkyi yhdessä lähikuvassa eilen,joukkueen kohta Marseillen vieraissa. (Arviolta 60 ihmistä)

Mistä tämä johtuu? 

Yksi syy on mielestäni lippujen hinnat. Jossain päin suomea kolmanneksi ylimmän sarjatason jalkapallo-otteluun saattaa joutua pulittamaan melkein kympin! Vaikka seurojen talous on retunperällä,niin on tuo hirveä hinta. Tässäkin asiassa onneksi tuetaan opiskelijoita,vanhuksia ja lapsia,joiden lippujen hinnat ovat melkein siedettävät. Tähän tilanteeseen ei varmasti ole tulossa muutosta aivan hetkeen,niin voimme rauhassa siirtyä seuraavaan teesiin. 

Perinteen jatkaminen, Sukuvika, Nimi velvoittaa? Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji. Eikä syyttä. Aloittamiseenhan ei tarvita välttämättä edes palloa,vaan puhdasta mielikuvitusta. Kuitenkaan suomessa olen harvemmin törmännyt perheisiin tai isä-poikakombinaatioihin,joissa suoraan siirrettäisiin kannatusta sukupolvelta toiselle. Ainakaan fanirintamalla. Kun kuulen sanan kannatus, palaa aina mieleeni Tuomas ''Hunajakieli'' Virkkusen kertoma espanjalainen iltasatu isä ja poika Pedrosta,jotka kannattavat Atletico de Madridia. (http://www.youtube.com/watch?v=V80byOsCbb8 ,siitä niille,jotka eivät tarinaa tunne) Johtuneeko tämä siitä,että suomessa ei ole,niin justiinsa kannattaako duunarina alunperin porvarisjoukkuetta ja toisin päin. Kyllähän sitäkin mallia on sovellettu vielä 2000-luvulle asti minunkin kaveripiirissä,että luokkarajojen ja aatteiden ristiriitojen takia ei ole voitu harrastaa mielenkiintoisia lajeja,koska ''väärä'' seura niitä tarjoaa. Pitäisikö siis edelleen olla näin? Siirtyisikö kannattaminen poliittisen vakaumuksen takia/nojalla isältä pojalle? Vai onko se niin,että ihan vaan nuorena kapinoidessaan on pakko valita eri polku,kuin vanhemmat? (Aiheesta poiketen on pakko hieman nostaa tunteita ja miettiä,että onko Timo Soini ottanut PerSuille sloganin suoraan kannattamansa seuran ''firmalta''? They Hate Us, We Don't Care!) 

Kolmas merkittävä asia on,että pelit lajissa,kuin lajissa eivät ole perhetapahtumia. Jo myöhäinen alkamisaika otteluissa. Eritoten jääkiekossa, sulkee varmasti pois kokoperheen tapahtumina markkinoitavia otteluita,vaikka lauantaipelien alkamisaikaa aikaistettiin SM-liigan osalta pari vuotta sitten. Esimerkillisen teon tässä teki pieni seura kanta-hämeestä,joka pelasi yhden osaottelun nousukarsinta peleistään jo kello 13.00 alkaen! Tästä kannattaisi ottaa mallia ylempänä,jos se vain suinkaan on mahdollista. Piskuinen halli oli täynnä ja kaikkia osapuolia tyydytettiin,koska ''HC-Faneille'' oli luotu oma alueensa aitaamalla,jossa he saivat toteuttaa itseään hyvän maun rajoissa ja pienemmät fanit saivat näin enemmän tilaa ''pääkatsomossa''. Jos minä saisin valita,niin fanikulttuuria tulisi ehdottomasti kehittää vaikka niin,että joka toinen viikonloppuisin pelattavista otteluista alkaisi jo ennen kello 15.00 päivällä ja perhelipun lunastaneille olisi selkeästi omat katsomonosat. Tämä lisäisi varmasti kiinnostavuutta ja helpottaisi lähestyttävyyttä. Ainoa miinuspuoli tässä taitaa olla se,että halleja pyörittävistä tahoista, perustelee tätä asiaa vaastaa sillä,että virvokkeiden myynti laskisi reilusti. Se tuppaa olemaan fakta,koska keskiverto fanihan juo keskimäärin 4 törppöä keskiolutta ottelun aikana. Kukkahattuiluna tämän ottavat! Rakentava palaute on sallittu. :)

Tulen varmasti palaamaan aiheeseen. kevään ja kesän mittaan,koska onhan tässä kohtuullinen vuosi penkkiurheilijalle tulossa. 

Tragikoomista fanikulttuuria ihannoiville tai siitä kiinnostuneille suosittelen Kulman Pojat-elokuvaa. Ei se mikään mestariteos ole,mutta hyvää viihdykettä siihen asti,kun jalkapallon mutadivari jatkuu!

T. Puolustava keskikenttä